Koti-ikävä. Voi miten iso ikävä minulla onkaan kotiin. Päiväunille koiranputkien juurelle. Leipomaan keittiöön. Sytyttämään kynttilöitä avotakkaan.
- -
Aamu alkoi taas taskulampun loisteessa ja kävimme läpi putkimiehen kanssa putkivetoja. Saunaosastolla laatoitetaan enää lattioita ja sitten kaikki laatat ovat valmiina. Valmiilta ei kotona kuitenkaan vielä näytä, päinvastoin. Katon kotelosta roikkuu koko kylän sähköt, katot ovat laittamatta, kalusteet kiinnittämättä. Koko työmaalla aistii lopun ajan kiireen.
Tunne on itse asiassa sama kuin miltei tasan vuosi sitten ennen uuden keittiön avajaisia. Iso olohuone on remontin välissä kuin myrskyn jäljiltä. Kokemuksesta tiedän, että marraskuun lopussa pääsen taas emännöimään juhlia ihanassa kodissamme, mutta tie sinne tuntuu ikuisuuden mittaiselta.
- -
Lempihuoneeni on tällä hetkellä pikkuvessa, joka on ollut varsinainen murheenkryyni. Vessaa on kieputeltu edestakaisin niin paljon, että pelkäsin sen kipuisuuden loistavan lopputuloksesta. Tällä kertaa olin väärässä. Onneksi.
Ensimmäinen laattavalinta oli musta, pitkulainen lasimosaiikkilaatta koppivessan takaseinälle ja vaaleaa sivuseiniin. Tiedän mustavalkoisen olevan luottovalinta nykyään, mutta meidän kotiin se tuntui liian kovalta. En myöskään halunnut korostaa vaaleaa pyttyä mustaa vasten. Uusiksi siis!
Ihastuin kovasti toisiksi ylimpään laattaan, joka soi kauniisti yhteen asunnossa olevien tapettien kanssa, se tuntui olevan niiden kanssa samaa perhettä tunnelmaltaan. Laatan pariksi valikoitui valkoinen 10x10-laatta, joka ei ollut rustiikkinen, mutta jossa oli pieni häivähdys eloa. Vihertävän harmaa laatta on iso 20x60-laatta ja vaikka tiesin näiden kahden laatan soivan yhteen, olin epävarma. Yhdistän iso ja pientä, rikon yhtä tärkeimmistä yhdistelysäännöistä, jonka mukaan kuosien yhdistely tehdään aina viereisen kaverin kanssa. Isoa ja keskikokoista tai pientä ja keskikokoista, harvemmin isoa ja pientä.
Huolta ei poistanut se, että ensimmäinen hahmotelma huoneesta ei ollut mittakaavass. Tiesin laatan toimivan, mutta en saanut varmuutta siitä. Laatat oli laitettava lomittain, koska tila oli niin pieni. Kaksi isoa laattaa rinnan olisi ollut koominen efekti takaseinällä.
Pyörittelin ja funtsin. Funtsin ja pyörittelin. Sitten ymmärsin, että laattojen on vuoroteltava kolmen rytmissä kahden sijaan. Tuo maaginen kolmonen! Kliks. Kymppilaatta järjestelmällisenä ristikkona hankasi kuitenkin vielä vastaan. Tuntui huonolta yhdistää isoon laattaan, pieni järjestelmällinen laatta. Olin rajannut metroladonnan asunnostamme pois alkuvaiheessa, mutta nyt oli sattuman vuoro astua peliin.
Kyllästyin ja ajauduin Pinterestiin. Minun ei pitänyt olla siellä enää, uusia ideoita ei todellakaan tarvittu enää! Nyt oli aika saada valinnat ja päätökset purkkiin, ei avata purkkia uudelleen. Siellä olin kuitenkin. Pinterestissä, nollaamassa aivoja.
Kliks. Oli kuva pienestä, vaaleasta metroladonnasta. Nappsin kuvan photariin ja sitten laatoitus alkoi laulamaan. Kauniisti, hallitusti, siinä se murheenkryynivessa viimeinkin oli, valmiina päästettäväksi. irti. Jopa insinöörimieheni, joka muun muassa oli hylännyt kultakalavessan (alla), reagoi välittömästi kuvaan metroladonnasta: "tosi hyvä, tällä mennään".
Kultaisia kaloja vessassa, miten kukaan voisi vastustaa sitä?!
Uusia kiemuroita toi kuitenkin tullessaan vielä lattia. Olimme nuukia ja olimme valinneet useimpiin tiloihin tummanharmaan urakkalaatan. Laatan uudellen näkeminen sai kuitenkin selkäkarvat pystyyn ja vatsan muljahtamaan. Se oli kauhea. Se ei ollut tummanharmaa, se oli harmaa. Ei siis todellakaan mikään kontrastielementti, vaan kauhea, lemuinen tuhnu. Voisiko lattiaan laittaa kodinhoitohuoneessakin olevan kuuskulmalaatan. Olisiko erikoisia ladontoja liikaa vai pitäisi juuri siksi lattiassakin olla jotain muuta kuin perusristikkoa? Riskillä mentiin, hunajakennoa laitettiin myös pikkuvessaan.
Apua, mitä tästä tulee!
Yhtenä iltana puhelimeeni lähetettiin kuva valmiista laatoituksesta. Tuo nopea räpsy toi välittömän helpotuksen. Tuohan on IHANA! Ihanaihanaihana! Suosikki! Muilla huoneilla ei ole enää väliä, kun minulla on ainakin tämä huone. Kyllä kelpaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti