Keisarin uudet vaatteet

Hieman pidemmän hetken mielijohteesta loin nahkani ja siirryin uuteen osoitteeseen.

Päivän pähkinä

Kolmetoista vuotta sitten muutimme hoasilaiseen opiskelija-asuntoon. Asunnon laatu oli taattua, mutta meillä ei sentään kasvanut kasvillisuutta roskakaapissa, kuten opiskelukaverillani. Todellinen laatu oli kuitenkin roskakatoksessa. Siellä nimittäin oli jo silloin 2000-luvun alussa monenlaista roskasaavia ja omilleen muuttaneet ja vaikutuksille alttiit nuoret aikuiset oppivat kierrättämään.

Metalli, pahvit, paperit. Värillinen lasi, väritön lasi ja panttipullot. Patterit ja muut. Bio ja kaatis. Lajittelu on rutiini, joka on selkärangassa. Kun valikoimaan lisättiin energia ja kaatis, se ei tuntunut missään. Ja koska roskien omiin lokeroihin tuuppaaminen on vuosikymmenessä muodostunut itsestäänselvyydeksi, ei siitä ole mitään vaivaa. Päin vastoin, päässäni alkaa summerit soimaan ja punaiset valot vilkkumaan, jos joskus joudun laittamaan metallipurkin roskikseen tai kaapimaan ruoan rippeet sekajätteeseen.

Ehkä juuri automaation vuoksi, en ole ikinä aiemmin huomannut roskakatoksemme mittakaavaa. Kansi auki, pussi sisään ja juoksujalkaa takaisin kotiin. Viikonloppuna kävimme roskiksilla oikein porukalla lasten kanssa siivouksen kunniaksi. Kun toimitus kesti hieman kauemmin, aivot skannasi nopean laskutoimituksen. Meillä oli mukana 7 pussia energiajätteeseen ja 1 vajaa kaatopaikalle. Tämä suhde on meillä kutakuinkin oikea. Katoksessa oli kuitenkin 5 laaria sekajätteelle ja vain 3 energialle. Hei hetkinen. Nyt tässä on liian räikeä ristiriita! Energiajätettä on melkein kaikki ja vain satunnaiset roskat päädyvät kaatikselle. HOASin aivopesemän mielen tämä ristiriita järkytti.

Asumme juuri sellaisessa modern & modest -lähiössä, missä monet muutkin.  Meidän taloyhtiö on aika suuri, talouksia on noin 80. Järkytyksestä toivuttuani ja Facebook-statuksen (joka ei saanut tykkäyksiä) kirjoitettuani, pähkinä jalostui. Kuinka moni talous meillä kierrättää energiajätettä? Kuinka monelle kierrättäminen on samanlainen itsestäänselvyys?

Helppo homma, äksää ja yytä vaan kehiin, niin hommahan on nopeasti kalkuloitu. Tunnettuja tekijöitä on niin paljon! On talouksien lukumäärä ja toteutunut ja ideaali roskissuhde. Meillä suhde on 1/7, mutta kierrättävät käly ja kyty sanoivat omaksi suhteekseen 1/5. Meillä menee energiaan paljon askartelusilppua, joten otin todelliseksi suhteeksi tuon 1/5. Ei ole sitten niin ilkeä ero.

Laskun auki kirjoittaminen teki nopeasti selväksi sen, että siitä on se kolmetoista vuotta, kun olin opiskelija. Olenkohan oikealla suunnalla? Voiko tässä edes tehdä yleistystä geneerisestä "jäteyksiköstä"? (No tietenkin voi, justhan niin tein!) Ehkä jonkun vinkeän yhtälöparin saisi aikaan? Vai reputtaisinko matikan ylppärit nykyisellä taitotasolla? (Aivan varmasti.)

Kuten muistiinpanopaperistani huomaa, kierrättäjien roskalaarit ovat sateenkaaren alla. (Oikeasti mulla ei ole hajuakaan, mitä tämä esittää, mutta sateenkaari siinä taitaa kiistatta olla. Ehkä tuo iso laatikko on jonkun naapurin pahvinkierrätykseen tuuppaama kokonainen pölynimuripakkaus, jossa on vielä muovit sisällä.)

Kimppuja, isoja ja pieniä

Sain äitienpäiväksi kukkakimpun saatesanoilla: "valitse mieluisampi ja vihreitä saa ottaa pois". No todellakin otin vihreitä pois. Kimpun reunoilla oli nimittäin niitä pitkiä ja paksuja tummia lehtiä niitattuna rullalle. Anteeksi puristinen lähestymistapani, mutta jos kimppua tehdessä tarvitaan nitojaa, niin olisiko se viesti, että jos tehtäisiinkin jotain muuta?

Tässä kimpussa oli siis alimpana niitä paksuja, tummia niiteillä kasassa. Sitten noita perusvihreitä rivi ja sen sisällä kehä harsokukkaa. Minulla on hieman ristiriitainen suhtautuminen harsokukkaankin, mutta kun olin saanut ne isot, tummat lehdet pois, katselin harsokukkaa ja jäljellä olevia perusvihreitä laupein silmin.

Entä jos?

Entä jos lomittaisin harsokukan vihreiden sekaan, niin sitten ne eivät kehystäisi kimppua, vaan olisivat osa kimppua? Ehkä? Nips, naps. Juu-u. Toimii!

Harmi, ettei ole kuvaa kimpusta ennen. Äitienpäiväkimpun äärellä heräsi nimittäin ajatus. Mitä jos vika ei olekaan vihreissä, vaan niiden kaavanmukaisessa käytössä?

Sain viikonloppuna myös monta muuta kimppua. Yhden pienen narsissin perheen pienin pölli viereiseltä palstalta,  yhden pienen kimpun esikoinen letitti voikukista, ihan miniskidin kimpun keskimmäinen antoi uunituoreella palstalla vaaleanpunaisissa saappaissa. Poika pikkuinen antoi myös kotipihassa pienen voikukan, joka kuihtui työpöydälleni.

Oi, nämä pienet kimput. Tulee aika, jolloin en niitä enää saa.

Merirosvoilua { kuokkavieras }

Viikonloppuna käytiin ostamassa Juhlamaailmasta lapsille kevätpallot. (Kevätpallot ne on, koska vappu oli ja meni jo.) Lapset tietenkin innosta puhkuen juoksivat läpi kaupan muutakin valikoimaa ja silmäni juuttui hyllyväliin, jossa oli tuotteita merirosvosynttäreille. Hyllyn yläpuolella luki isoilla kirjaimilla: "POIKIEN JUHLAT".

Ha! Merirosvosynttärit on niin tyttöjen juttu! Viime syksynä järjestettiin esikoistyttärelleni merirosvoilua ja hetki sitten juhlittiin naapurin tytön syntymäpäiviä myös hurjissa merirosvotunnelmissa. Taas päästiin siis kuokkimaan tunnelmapaloja! Merirovot juhlii auringonlaskun aikaan. Juhlapaikalle opastaa allekirjoittaneelta lainattu merirosvoviiri ja pöytää koristi pahvinen kynttelikkö.

Mielenkiinnosta guuglailin tyttöjen merirosvosynttäreitä ja ainakin Puolialastomalta kokilta löytyi merirosvotyttökemut.

Skål pääsiäiselle!

Vapun kynnyksellä on aika nostaa malja pääsiäiselle ja ystävyydelle. Vietimme nimittäin niin ihanan pääsiäisen, että sille voi pitää puheen jos toisenkin. Olen aiemminkin kirjoittanut, että pääsiäinen on ihan paras pyhä, jonka voi muokata itselleen sopivaksi ilman liian suuria perinnetaakkoja. Mämmi kainalossa sohvalla tai isolla porukalla lammaspaistin kimpussa, molemmat ihan yhtä hyvät.

Tänä vuonna juhlimme yhdessä ystäväperheiden kanssa pitkän pöydän ääressä. Kuusi aikuista ja kymmenen lasta. (Joista minä nukutin 8/10!) Oijoi, tähän pääsiäiseen minulla ei ole tarpeeksi suuria sanoja! Ystäviä kuin perhettä, hyvää ruokaa ja ympäri taloa juoksevia lapsia. Juuri sellainen pääsiäinen, että sydän hymyilee edelleen.

Tämä kuva illallispöydästä on ystäväni ottama.

Ohjelmanumerosta vastasi lapsikatraan koululaiset, jotka organisoivat aivan mahtavan pääsiäisradan muille lapsille. Aikuiset oli valjastettu rastipisteille leimaajiksi ja jokainen aikuinen sai asianmukaiset ohjeet kirjallisesti. Leimoista muodostui salasana, jota tarvittiin, kun lähdettiin porukalla hakemaan velhon luolasta pääsiäisaarretta. Joulupukki on niin passee. (Eiku hetkinen, pääsiäisvelho onkin se sama jätkä, joka oli jouluna pukkina!! )













Lounaalla lautasella oli jänö.

Hyvää pääsiäistä!

53 ideaa lapsen huoneeseen

No niin! Pirkassa on pääsiäspöydässä lammasta, lohta, parsaa ja broileria. Nami, vielä parempaa on kuitenkin kannen lupailemat "53 ideaa lapsen huoneeseen". Monta kymmentä ideaa, mahtava kevään erikoisnumero Pirkalta. Kyllähän nyt viidestäkymmenestäkolmesta (53) ideasta voisi löytyä jotain mukavaa vinkkiä meillekin! Pirkka on taloudellisten ja ehtoisien emäntien oma aviisi,  ratkaisut ovat varmisti kekseliäitä ja inspiroivia.

Kuka muistaa vielä kirjoituksen 76 vinkkiä lastenhuoneeseen? Taisin ihan vähän aikaa sitten avautua myös Nainen meni kaappiin ja on siellä vielä -tekstissä. Mutta nyt ei muistella menneitä, eikä haluta tikusta silmään! Avataan Pirkka ja tutustutaan noihin ideoihin!
 



Hetkinen. Siinäkö se meni jo? Kaksi sivua tuotekuvia? Missä on ne luvatut 53 ideaa?! Aikamoisia ideoita. Lapsi voi nukkua sängyssä, hänellä voi olla kirjoituspöytä ja tapettia seinässä. Tärkeintä on kuitenkin kääntää säilytyskori ylösalaisin ja iskeä pehmo-otus.

Kostoksi taidan jättää vilauttamatta Plussa-korttia, kun ostan pääsiäisparsaa.

Säveliä ja kuvia kesäisistä tupareista { kuokkavieras }

Viime keväänä ystävät ostivat talon ja muuttivat pois. Uutta kotia juhlittiin suvun ja ystävien kesken. Oli säveliä, juoksevia lapsia, saippuakuplia, hyvää ruokaa, ihmisten puheen sorinaa, naurua. Veimme kavereiden kanssa lahjaksi kirsikkapuun, joku toinen oli tuonut talon nurkalle tontun.  Uusi, tyhjä vieraskirja täytettiin onnentoivotuksilla.

Yllä oleva video kertoo tunnelmasta vain puolet, jos sitäkään. Ihanat juhlat, ihanat muistot. 

Lahjaksi aikaa

Tänä jouluna annoimme veljille ja perheilleen joululahjaksi aikaa. Aattona paketista paljastui kortti, jossa kerrottiin salamyhkäisesti varaamaan päivä kalenterista ja olemaan valmiina tiettyyn kellon aikaan. Viime viikonloppuna pirautettiin miehen veljen ja vaimonsa ovikelloa sushit kainalossa. Illan idea oli yksinkertainen: me tulimme paikalle ilman lapsia! Painotan, ilman lapsia! Edellisestä kerrasta olikin kulunut se yhdeksän ja puoli vuotta. Ihana, ihana ilta!



Aiemmin talvella olimme soittaneet ovikelloa länsirannikolla. Olemme joka vuosi matkustaneet veljeni perheen kanssa Ylläkselle sivakoimaan, mutta reissu jäi aikataulusyistä väliin tältä vuodelta. Päätimme siis viedä mini-Ylläksen mukanamme. Hiihtolatu oli etelässä vaisussa kunnossa, mutta se vei mukavasti laavulle grillailemaan. Munkkia ja makkaraa, sillä hiihtolomalaiset pärjää.

















Laavun jälkeen menimme ostamaan tuliaisia "Jounin Kaupasta", eli paikallisesta K-kaupasta ja sitten palasimme "mökille" tunnelmoimaan after skitä. Poro pataan muhimaan, puikulamuussi tekeille ja ruokaa odotellessa olikin sopiva hetki pelata porukalla "Ylläksen ympäri" -peliä.

Pelilauta oli luonnollisesti Ylläksen latukartta, jossa reitti kulki pitkin kivoja laavuja ja taukotupia. Säännöt olivat yksinkertaiset. Jokainen hiihti tasaista yhden askeleen vauhtia. Sen lisäksi piti nostaa kortti, josta saattoi mm. saada lisäenergiaa parin askeleen verran Velhon kodan munkeista tai kaatua päistikkaa hankeen ja joutua keräämään suksiaan seuraavan vuoron. Kortit olivat kuvia ihan ensimmäisiltä reissuiltamme, jolloin nuo pikkutirpat olivat vielä paljon pienempiä lintusia.

Erikoiskunniamainintana on sanottava, että konsepti oli kokonaisuudessaan toteutusta myöten mieheni. Hänen, joka ei pidä juhlablogia ja osta juhlien teemaan sointuvia servettejä. Aivan mahtavasti vedetty!

Tosi ihana ilta tämäkin. Ihana, ihana. Toivottavasti lahjat olivat yhtä mieluisia saajille kuin ne oli antajille!