Sininen kastejuhla { kuokkavieras }

Tervetuloa kuokkavieraaksi pienen pojan kastejuhlaan! Itse en varsinaisesti juhlissa kuokkinut, sillä olin piikana kyökin puolella. Juhlien suunnittelu ja toteutus ei kuitenkaan ollut omani, joten siksi päätin esitellä teille nämä ihanat kotona vietetyt ristiäiset kuokkavieraan alla.





Kastemalja oli sama, jota oli käytetty myös vauvan äidin ristiäisissä. Maljan ympärillä oli kaunis kukkaseppele. Valkoisen pöytäliinan päällä oli äidin häähuntu kahden vuoden takaa.

Juhlien tunnelman loi kaunis haaleansininen, johon yhdistettiin kaveriksi pieniä pilkkuja, hippu valkoista ja kontrastiksi tummempaa sinistä. Kaunis vihreä vesikannuissa ja kukka-astelmissa sulautuvat saumattomasti joukkoon.  Yläpuolella olevassa kuvassa on kasteen ohjelmalehti. Kutsussa viirinauhassa luki "kutsu" keskellä korttiä oli vaaleansinisellä painettu pieni jalanjälki. Piioille ei tietenkään lähetetä kutsuja, vaan työlista, joten kutsusta minulla ei ole teille kuvia. :D





Terassille oli katettu pöytiä juhlijoille. Pöytäkoristeena oli helppo ja edukaskin koriste. Kauniiseen lasimaljaan oli leikattu yksi hortensiapallo. Maljan ympärille rutisteltiin päivänsankarin vanhempien häissä olleita kynttilämansettejä. Valkoiset lasipallot olivat suorastaan piste iin päälle. Minun sydäntäni lämmittää erityisesti juhlia varten hankitut pöytäliinat, jotka kauniisti ja hellävaraisesti toistavat kutsun ja ohjelmavihkon tunnelmaa.





Juhlia helli kuuma auringonpaiste, joten vesikannuja tyhjeni tasaiseen tahtiin. Kannuihin leikattiin kaunis mintun oksa ja ripoteltiin joukkoon isoja pensasmustikoita. Kannut olivat niin kauniita!



Kastepöytää koristeli vauvan äidin kaunis huntu. Kastepuvussa puolestaan oli käytetty pojan isoäidin vanhaa huntua. Sama kasteasussa oli kastettu jo iso nippu suvun lapsia. Olen ihan höpönä tällaisiin ihaniin perinteisiin. Kasteen aikana kastemekon huntu valui kauniisti lattialle.







Tarjoilut näissä kemuissa oli vailla vertaa! Tietenkin siksi, että meikä oli piikomassa, mutta erityisesti siksi, että ystäväni on aikamoinen emäntä itsekin. Minun tytötkin jo tietävät, että tässä osoitteessa syödään aina hyvää ruokaa.







Jälkiruokapöydässä oli allekirjoittaneen mansikka-raparperikakkua, iso pullakranssi ja kaneliässiä J-kirjaimeksi muotoiltuna. Siniset konvehdit maistuivat kahvin ja teen kanssa.

Olin hilkulla ostaa ennen juhlia isoa kakkulastaa kakkujen siirtelyä varten. Olen periaatteessa yhden asian keittiövälineitä vastaan, joten jätin lastan kauppaan. Heh. Kakkukarman kostona pääkakku tietenkin läsähti siirrettäessä jalalliselle vadille. Check. Lisätään hankinta heti ostoslistalle.





Isoäidin leipomia kaneliässiä olenkin jo ehtinyt vuolaasti kehumaan. Hyviä olivat. Nam.



Kun vauva tulee taloon, täyttyy koti korteista. Niiden näkeminen on aina yhtä herkkää, koska siihen sekoittuu omat muistot siitä, miten maailma ei yhden päivän jälkeen ollut enää entisensä. Miltä tuntui ensimmäiset viikot ja kuukaudet kotona, tutussa paikassa, uudessa mullistuneessa elämässä, uusin silmin.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Onnea Joonatan, onnea vanhemmat!