17.11.2011

Sateenkaari vie juhliin











Apua. En edes tiedä mistä aloittaa. Jätkän syntymää juhlittiin viime kuussa. Juhlat olivat ihanat. I-ha-nat. Ihanatihanatihanat. Ei mitään liikaa, ei mitään liian vähän. Ihana tunnelma, kiva paikka, sujuvat järjestelyt, mahtavat ihmiset. Vauva itki sopivasti ja simahti. Kummisetä pyyhki pois taskuliinallaan pojan silmille räiskyneet vesitipat. Niin täydellistä, niin ihanaa.

Juhla vietettiin pienessä miltei uunituoreessa tilassa, jossa oli samassa yhteydessä kiva kahvitustila ja leikkihuone.









Isä piti jo perinteeksi muodostuneen puheen tulokkaalle, nostettiin malja uudelle tyypille ja sitten iskettiin alkukeiton kimppuun. Kermainen maa-artisokkakeitto oli katettu suoraan pöytään. Keittiöhenkilökunnan työn helpottamisesta kahvisetti oli myös pyödässä valmiina. Noutopöytä notkui mustapekka-piirakkaa, lihapullia ja karpalohyydykettä, jokirapu-ceasarsalaattia (haettu samana aamuna Hulluilta Päiviltä), mozzarellasalaattia sekä tietenkin juhliemme tunnusherkkua lohimoussea saaristolaisleivällä.

Kun oli aika siirtyä jälkiruoan kimppuun juhlijaa odotti yllätys kahvimukin alla - suklaasydän. Kahvi kaadettiin pöytiin ja jokaiseen pöytään tuotiin oma kakku jalallisella vadilla. Vastoin alkuperäisiä suunnitelmia kakut ostettiin valmiina ja ne tuunattiin yksilöllisiksi suklaakirjaimilla. Helppoa ja näyttävää.







Isommat sisarukset, serkut ja kaverit toivat juuri oikeanlaisen lisän juhliin. Nimijuhlassa kuuluukin olla lasten juoksua ja keksien hamstrausta. Erityisen ihanaa oli suunnitella juhlaa esikoisen kanssa. Muistatte varmaan juhlien suunnitelman? Esikoisen ideoimaa sydänkasvia käytettiin mehupullojen etiketeissä. Lahjapöydän oksaan esikoinen askarteli pieniä helmiä roikkumaan ja yhden lehden perinteisellä tekniikalla. Tapettilehdet ovat Inken Branch & Leaves -setistä. Pojan oman valokuva-albumin ensimmäiselle sivu jokainen vieras painoi oman sormenjälkensä.








Tällä kertaa päätin olla hosumatta juhlien järjestämisessä ja poitsu olikin jo kolmikuukautinen

Slipoverijätkän ihanat juhlat mahdollisti iloinen keittiöhenkilökunta, joka koostui hyvistä ystävistäni, jotka kumpainenkin ovat myös ilmiömäisiä emäntiä. Pääkaupunkiseudun kovimman pitopalvelukaksikon mätsäävät essut viimeisteli juhlan.

Ihanien kuvien takana on lahjakas valokuvaaja taina.nu.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti